Levykauppa Äx - Ihminen on muutakin kuin pökäleautomaatti
Lempilevyni-artistit

Lempilevyni, osa 15 - Viitasen Piia

Julkaistu Kirjoittaja Äx-mies

​

​Lempilevyissä 24 kivikovaa suomalaista musiikintekijää esittelee viisi heille tärkeintä lempilevyään. Uusi video ja podcast katsottavissa ja kuunneltavissa joka torstai, aina vuoden loppuun saakka.

Piia Viitanen on reilussa kymmenessä vuodessa raivannut itselleen paikan suomalaisen uuden laulaja-lauluntekijä -kaartin eturivissä ainoalla oikealla tavalla: kirjoittamalla viisi albumillista lauluja, jotka menevät ihon alle ja mielen syövereihin. Viitasen Piia -yhtyeen nokkahahmo on vangitseva tarinankertoja ja samalla folk-perinteestä ammentavan laulutyylin peloton haastaja. Piian akustisesta tunnelmoinnista elektronisiin maailmoihin sukeltelevat laulut ovat vakuuttaneet niin kriitikot kuin keikkayleisöt. Nyt hän on saapunut kellariin. On tunnustusten aika. Tämä on Lempilevyni.

Podcast-versiosta voit kuunnella leikkaamattoman haastattelutuokion:

Ja Piia Viitasen Lempilevyt, ne tulevat tässä:

Sigur Ros: Takk (2005)

  • Aikamoisen erikoista musiikkia tekevä Sigur Ros pääsi tällä neljännellä levykäisellään isolle Amerikan yhtiölle Geffenille.
  • Erikoista on sanoitusosastokin, nimittäin laulu hoituu tälläkin levyllä osittain yhtyeen omalla kielellä "vonlenskalla".
  • Sinkku Hoppipolla (joka muuten tarkoittaa lätäkössä hyppelyä vonlenskalla) oli melkoisen iso hitti ja pääsi mm. urheilulähetyksiin soimaan.

HIM: Greatest Lovesongs vol 666 (1997)

  • Hirmusuosioon ympäri maapallukkaa kivunneen HIMin suksee ei tällä debyytilläkään ollut kehnompi: top kymppiin mentiin ja kultaa myytiin.
  • When Love and Death Embrace lohkaistiin ekaksi sinkuksi, ja siitähän tuli yksi orkesterin tunnetuimmista kappaleista halki aikojen.
  • Levy-yhtiö olisi halunnut kansikuvaan perinteistä bändikuvaa, mutta HIM piti päänsä ja lätkäisi kanteen Ville Valon kärsivänä pyhimyksenä, ja ikoninen kansihan siitä tulikin.

U2: Best of 1980-1990 (1998)

  • Kokoelman julkaisuvaiheessa U2 oli jo jotakuinkin maailman suurin bändi, ja tämä menestyskokoelmalevy esittelee vuosia, joina suosiota rakennettiin.
  • Sisältää hirmuisen määrän "isoja" biisejä, kuten nyt vaikka Where The Streets Have No Name tai Sunday Bloody Sunday jne.
  • U2 oli jo alkuaikoina hiukka vaikeasti genremääriteltävä, post punk -hommista ura lähti ja stadionrockiin se lopulta päätyi, mutta väliin mahtui kaikenlaista muutakin.

Joni Mitchell: Blue (1971)

  • Mitchellin neljäs levy ja ehkäpä se uran merkittävin levy.
  • Päiväkirjamaiset lyriikat olivat melko lailla edellä aikaansa.
  • Erikoisvireet ja epätavalliset sointurakenteet eivät olleet ihan jokapäiväistä kuultavaa folkkilevyllä nekään.

Nick Cave: Skeleton Tree (2016)

  • Tämä Caven kuudestoista levykäinen on yönmustia kansiaan myöten synkänpuoleinen mestariteos.
  • Levytyksen aikana Caven poika kuoli tapaturmaisesti, mikä vaikutti merkittävästi albumin synkkään ja surumieliseen yleisilmeeseen.
  • Musiikillinen anti on mennyt kokeilevaan suuntaan, ja kohtalokkaiden jousisovitusten tilalla on painostavaa elektronista hälyä ja avant garde -henkisiä ratkaisuja.

Viitasen Piian omaa tuotantoa meiltä löytyy myös mukavasti, otahan haltuun jollet jotakin näistä vielä omista:

Seuraavassa Lempilevyni-jaksossa 29.8. vieraana Erja Lyytinen:

​Lempilevyni-tunnussävelmä Electric Basement löytyy Pekka Laineen Sorrow and Pain -seiskatuumaisen vinyylisinkun b-puolelta ja sitä ei julkaista missään muualla. Seiskasta tehdään 300 kipaleen painos joten noukihan omasi talteen!