Lempilevyni, osa 10 - Tommi Liimatta
Lempilevyissä 24 kivikovaa suomalaista musiikintekijää esittelee viisi heille tärkeintä lempilevyään. Uusi video ja podcast katsottavissa ja kuunneltavissa joka torstai, aina vuoden loppuun saakka.
Kemi-Pietarsaari-Rovaniemi-Tampere-Helsinki. Tommi Liimatan elämänpolku saattaa näyttää selkeältä luettelomuodossa, mutta matkalle on mahtunut paljon. Absoluuttinen nollapiste- yhtyeen laulajana ja sanoittajana itsensä läpilyönyt Liimatta on lapsesta asti ollut väsymätön monialataiteilija. Hän on ilmaissut itseään rockmusiikin, sarjakuvan, kuvataiteen, runon, proosan, tee-se-itse-elokuvan ja kokeellisen kasettisekoilun keinoin. Nyt kirkkaista ajatuksista ja omaperäisen nasevasta kielestä kuulu Liimatta on paitsi muusikko myös arvostettu kirjailija ja radioääni. Hän on myös viimeisen päälle kova musiikkifriikki.
Nyt Tommi Liimatta astuu kellariin, valmiina puhumaan.
Podcastista koko juttutuokio kuunteluun:
Tässä ovat Tommi Liimatan viisi lempilevyä:
Wigwam: Fairyport (1971)
- Ensimmäinen niistä kahdesta Wigwam-albumista, joilla kosketinsoittaja Jukka Gustavson ottaa ns, ohjat käsiinsä.
- Mestaribasisti Pekka Pohjolan ura Wigwamissa alkoi myös tästä komeasta (ja suomen ensimmäisestä) tuplastudiolevystä.
- Wigujen ensimmäinen ns. kunnolla progressiivinen albumi, jonka avaa ikimuistoinen progevetäisy Losing Hold.
AC/DC: Let There Be Rock (1977)
- Yhtyeen neloslevy on taitekohdassa, jossa alkuaikojen bluesvetoisempi jytä alkoi tehdä tillaa suorasukaisemmalle rockin tykitykselle.
- Tämän levyn kansitaiteissa käytettiin myös ns. ekaa kertaa sitä AC/DC-logoa josta yhtye tunnetaan.
- Raakaa ja likaista AC/DCtä vihattiinkin, mutta punkin vuonna 1977 suorasukaisuus puri suureen yleisöön, ja levyhän kävi kaupaksi mukavasti.
Bruce Springsteen: Wild, The Innocent and the E-Street Shuffle (1973)
- Springsteen nappasi kakkosalbumilleen nimen vanhasta lännenfilmistä The Wild and The Innocent.
- Monivuotisen taustaorkesteri E-Street Bandin kokoonpano oli jo kasassa, vaikkei kannessa sitä nimeä vielä käytetty.
- Levyn maanläheinen folk rock "jazzilla ja soulilla kuorrutettuna" saattaapi tulla hiukka yllätyksenä Brucen stadionrock-levyjen ystäville.
Randy Newman: 12 Songs (1971)
- Newman oli etevä kirjoittamaan lauluja muille artisteille, sooloura alkoi vasta aikamiesiällä.
- Tällä kakkossoolollaan hän versioi oman kipaleensa Mama Told Me Not To Come, josta Three Dog Night oli tehnyt megahitin aiemmin.
- Amerikkalaista elämänmenoa satirisoiva levy sisältää vahvoja americana-vaikutteita säestämässä Newmanin sarkastisia tarinoita.
Joni Mitchell: Court and Spark (1974)
- Vähintäänkin merkittävä laulaja-lauluntekijä Mitchell siirtyi tällä levyllä folkista kohti jazz-vaikutteista poppia ja hienosti siirtyikin.
- Laulujen sisältöhän oli yhtä vereslihaista ja rehellistä kuin ennenkin, mutta silkkinen tuotanto ja rytmit pehmensivät kokonaisuutta ihanasti.
- Bluen ohella yksi Jonin isoimmista klassikoista tämä ja levyhän myikin aivan järjettömän määrän.
Kuin sattumalta laiteltiin tällä viikolla ennakkotilattavaksi kaivatut cd-uusintajulkaisut Absoluuttisen Nollapisteen kahdesta ensimmäisestä albumista elikkäs syyskuun lopussa onpi Neulainen jerkunen (1994) ja Muovi antaa periksi (1995) jälleen saatavana fyysisessä olomuodossaan. 200 kipaleen rajoitettuja digisleeve-painoksia onpi nämä, kummassakin mukana monta bonusbiisiä sekä Tommi Liimatan tuoreet saatesanailut.
Liimatta-lemppariviikon kunniaksi laiteltiin myös Abson ns. "lippovinyylit" tarjoukseen, värivinyylit á 32,99€ ja mustat 29,99€:
Kuten myös tämä erittäin erikoisiin sfääreihin kietoutuva spesiaalijulkaisu:
Muistahan myös Liimatan kirjatuotanto, josta meillä onpi saatavilla nämä teokset. HUOM! Markka-aika -kirjan kylkeen osteltavaa kasettia on vielä rippeet jäljellä!
Seuraavassa Lempilevyni-jaksossa 25.7. vieraana M:
Lempilevyni-tunnussävelmä Electric Basement löytyy Pekka Laineen Sorrow and Pain -seiskatuumaisen vinyylisinkun b-puolelta ja sitä ei julkaista missään muualla. Seiskasta tehdään 300 kipaleen painos joten noukihan omasi talteen!
