LEMPILEVYNI, osa 1 - Samuli Putro

Lempilevyissä 24 kivikovaa suomalaista musiikintekijää esittelee viisi heille tärkeintä lempilevyään. Uusi video ja podcast katsottavissa ja kuunneltavissa joka torstai, aina vuoden loppuun saakka.

”Elämä Raahessa voi olla joskus synkkää ja viimaista, mutta Samuli Putrolle kaupunki Pohjanlahden rannalla on koti. Siellä Samulista tuli musiikinrakastaja ja lauluntekijä”. Näillä sanoin alkaa hakaniemeläisessä kellarissa taltioitu Lempilevyni-sarjan ensimmäinen jakso, johon saimme houkuteltua Samulin mukaan. Siellä selviää, mitkä ovatkaan ne hänen tärkeimmät levynsä ja millaisia tarinoita niihin nivoutuu.

Podcast on tuntuvasti syväluotaavampi versio tästä haastatteluhetkestämme:

 

Samuli Putron viisi Lempilevyä ovat nämä:

Neil Young: Harvest (1972)

• Neljäs albumi ja ehkäpä "se" suurin klassikko Youngilta, kauppa käy vuodesta toiseen.
• Heart of Gold -sinkku meni USA:n listaykköseksi, Youngin ainoaksi semmoiseksi.
• Artistia kaupallinen suksee ei innostanut, seuraavat levyt olivatkin sitten ns. vaikeammin sulavaa osastoa.

Joni Mitchell: Blue (1971)

• Mitchellin neljäs ja ehkä uran merkittävin levy.
• Päiväkirjamaiset lyriikat olivat melko lailla edellä aikaansa.
• Erikoisvireet ja epätavalliset sointurakenteet eivät olleet ihan jokapäiväistä kuultavaa folkkilevyllä nekään.

Patti Smith: Easter (1977)

• Kolmas ja kaupallisemman vaihteen silmään laittanut levykäinen.
• Suorasukaisempi eikä enää niin punk-henkinen kuin aiemmat pari albumia.
• Mukaan päätyi Springsteenin tekemä Because The Night, josta tulikin iso hitti.

Talking Heads: Little Creatures (1985)

• Taidepoppia väsänneen yhtyeen kuudes albumi, joka hittisinkkujen And She Was ja Road To Nowhere avulla myi platinaa.
• Yhtyettä ei takavuosien kokeiluhommat enää napostelleet, joten tästä levystä tuli ns. valtavirtapoppia.
• Albumin nimi 'pienet otukset' viittasi lapsiin - bändin rumpali ja basisti olivat juuri niitä saaneet.

Television: Marquee Moon (1977)

• Marquee Moon ei aikoinaan juurikaan kaupoista liikahdellut, mutta tulevien indie-hommien kehitykseen sen vaikutus oli jättimäinen.
• Kitaroiden monipuolinen yhdessä lurittelu loi omaperäisen leiman ja se onkin yhtyeen tavaramerkki.
• Legendaarisen kansikuvan otti kulttitaiteilija Robert Mapplethorpe joka vastuussa myös mm Patti Smithin kansista.

Ja tokihan halutaan teille rakkaat asiakkaat suoda mahdollisuus ostella Putron soololevyjä sekä Zen Cafén tuotantoa tarjoushintaan, koska nyt vaan "siten" voidaan tehdä. Kaikki Lipposen Levy Ja Kasetin julkaisemat Putro/Zen Café -vinyylit edukkaaseen 24,99 kipalehintaan koko tämän Lempilevyni-viikon eli ensi keskiviikkoiltaan 22.5. asti aamen. Lisäksi esim. uutta Ikävä mummoa -levyä saapi viikon verran pieneen alehintaan, oujes.

Ja tästä vielä suora linkki käytettyhin Zen Café -cd:isiin, joita verkkokauppamme sisuksista voit ruopata ostoskoriin ja sitä kautta kokoelmiisi. Ja Putron käytetyt cd-herkut tästä.

Seuraavassa Lempilevyni -jaksossa 23.5. vieraana pehmoaino:

Lempilevyni-tunnussävelmä Electric Basement löytyy Pekka Laineen Sorrow and Pain -seiskatuumaisen vinyylisinkun b-puolelta ja sitä ei julkaista missään muualla. Seiskasta tehdään 300 kipaleen painos joten noukihan omasi talteen!