Levykauppa Äx - Ihminen on muutakin kuin pökäleautomaatti
Lempilevyni-artistit

Lempilevyni, osa 16 - Erja Lyytinen

Julkaistu Kirjoittaja Äx-mies

​

​Lempilevyissä 24 kivikovaa suomalaista musiikintekijää esittelee viisi heille tärkeintä lempilevyään. Uusi video ja podcast katsottavissa ja kuunneltavissa joka torstai, aina vuoden loppuun saakka.

Muusikkoperheeseen syntynyt Erja Lyytinen aavisteli jo varhaisella iällä, että soittaja hänestäkin taitaa tulla. Kuopiossa kasvaneen Lyytisen soittimeksi valikoitui kitara ja leipälajiksi blues, jossa perinnereseptien loputtoman hieromisen sijaan panostetaan tuoreeseen energiaan ja rokkaavuuteen. Karismaattiseksi ja suuretkin estradit hallitsevaksi live-esiintyjäksi itsensä keikkaillut Lyytinen on saavuttanut enemmän kansainvälistä menestystä kuin yksikään toinen suomalainen roots-yrittäjä. Nyt kitarasta on pakko vetää piuha irti ja puhua. Tämä on Lempilevyni.

Podcast-versiosta voit kuunnella leikkaamattoman haastattelutuokion:
 

Nirvana: Nevermind (1991)

  • Suattaapi olla, että maailma näyttäisi aika erilaiselta ilman tätä levykäistä, niin iso sen vaikutus vaihtoehtomusiikkiin oli.
  • Levyhän oli osittain odottamatonkin kaupallinen suksee, se kun otti ja myi reilut 30 miljoonaa ripeästi ja sai monet lafkat haalimaan underground-bändejä listoilleen.
  • Säröisen toteutuksen alla biisit ovat tarttuvia pophittejä, ja niitä levyllä riittääpi: Teen Spirit, Lithium, On A Plain jne yms.

Sting: Ten Summoner's Tales (1993)

  • Kirjallisista viittauksista diggaileva Sting nimesi tämän tuotoksensa Canterburyn tarinoiden mukaan, mutta iski mukaan viittauksen omaan sukunimeensä (Sumner).
  • Hyvinkin synkän ja rauhaisan Soul Cages -rieskan jälkeen reippaalla poljennolla jytkivä Ten Summoner's Tales on kerrassaan iloluonteinen teos.
  • Yleisökin arvosti, ja vajaan kymmenen miljoonan myyntiin yltäneeltä albumilta julkaistiin seitsemän sinkkua, kuten isot hitit Fields of Gold ja It's Probably Me.

Koko Taylor: The Earthshaker (1978)

  • Taylorin löysi Chicagon klubien lavoilta bluesmies Willie Dixon, ja siitä alkoi 80-luvulle jatkunut levytys- ja esiintymisura.
  • Earthshaker-albumi on emäkovaa ja perinnemyönteistä Chicago-bluesjytää, mukana kahdeksan klassista bluesstandardia kovina tulkintoina ja mukana myös yksi oma biisi.
  • Taylorin iso, maata järisyttelevä ääni on vaikuttanut paljon sellaisiin laulajiin kuten Janis Jopin tai Bonnie Raitt.

Bonnie Raitt: Home Plate (1975)

  • Raitt tunnetaan etenkin armottomana slidekitaristina, joka on soitellut monien suuruuksien levyillä sessiomuusikkona.
  • Sooloura alkoi kuitenkin jo 70-luvun alussa, vaikka miljoonia myyneet hitit tulivat vasta 80-luvun lopulla - tämä levy on viides lajissaan.
  • Doorsiakin tuottaneen Paul Rotschildin kanssa tehty Home Plate on kunnianhimoinen äänite, jossa juurimusahommista siirrytään kohti siistitympää valtavirtasoundia.

Daniel Lanois: Shine (2003)

  • Kovan luokan tuottaja Lanois on silloin tällöin iskenyt myös soololevyä tiskiin, ja niistä tämä on kolmas.
  • Albumilla vierailee muutama "ihan tunnettu" artisti joihin Lanois on tutustunut heitä tuottaessaan, kuten Bono ja Emmylou Harris.
  • Melkoisen mietiskelevä ja vakavan rauhallinen on musiikillinen tunnelma tällä levyllä, ja lyriikoissakin ruopataan syviä aiheita kuten kuoleminen ja jumala.

Lyytisen komeaa diskografiaa meiltä toki myös löytyy, huh hei, ja tuosta muutamat tärpit haltuun:

Seuraavassa Lempilevyni-jaksossa 5.9. vieraana Mikko Alatalo:

​Lempilevyni-tunnussävelmä Electric Basement löytyy Pekka Laineen Sorrow and Pain -seiskatuumaisen vinyylisinkun b-puolelta ja sitä ei julkaista missään muualla. Seiskasta tehdään 300 kipaleen painos joten noukihan omasi talteen!

Also read these

Ei Osumia