Levykauppa Äx - Ihminen on muutakin kuin pökäleautomaatti

Lempilevyni, osa 20 - Ellinoora

Lempilevyissä 24 kivikovaa suomalaista musiikintekijää esittelee viisi heille tärkeintä lempilevyään. Uusi video ja podcast katsottavissa ja kuunneltavissa joka torstai, aina vuoden loppuun saakka.

Oulussa syntynyt Ellinoora Leikas tiesi jo varhain, että musiikki on hänen omin maailmansa. Lahjakkuudesta, unelmista ja kovasta halusta tehdä omaa musiikkia ei kuitenkaan helpolla synny artistiuraa, saati menestyksekästä sellaista. Ellinooran kohdalla tie on vaatinut ennen muuta rohkeutta kuunnella omaa sisintään. Sitä kautta on löytynyt oma tapa olla sekä kunnianhimoinen laulaja-lauluntekijä että areenaestradeilta ja televisioruudusta tuttu suuren yleisön poptähti. Nyt nippa nappa 30 vuotta täyttänyt konkari astuu alas kellariin ja kertoo kuinka musiikki iski herkällä hetkellä. Tämä on Lempilevyni.

Podcast-versiosta voit kuunnella liki leikkaamattoman haastattelutuokion:
 

Ellinooran lempilevyt ovat seuraavanlaiset:

Mumford & Sons: Sigh No More (2009)

  • Marcus Mumfordin johtama orkesteri yhdisteli aikansa vaihtoehtorockia ja folk rockia kekseliäästi.
  • Folkin ja kantrin vaikutteet kuuluvat soitinvalikoimassa, jostalöytyypi perusjuttujen lisäksi mm. pystybassoa, banjoa, hanuria ja viulua.
  • Tämä esikoislevy menestyi melkoisen rauhallista tahtia ja nousilistojen kärkeen vasta 2010 ja 2011, sittemmin menestyksestä ei ole tullut ns. loppua.

Amy Winehouse: Back To Black (2006)

  • Traagisesti nuorena edesmennyt Winehouse ehti tehdä vain kaksi levyä,  mutta etenkin tämän albumin kulttuurinen vaikutus on valtava.
  • Ekan albumin jazzmeno sai väistyä ja tilalle tuli vahvasti 60-luvun soul-tyttöbändien soundi, kuitenkin modernilla otteella.
  • Viisi Grammyä voittaneesta Back To Blackista tuli yksi 2000-luvun menestyneimmistä teoksista, yli 16 miljoonaa fyysistä tallennetta myyty.

Eppu Normaali: Repullinen hittejä (1996)

  • Tässä vaiheessa Eppujen uraa haluttiin tehdä kokoelma, joka paketoisi yksiin kansiin kaiken alkuaikojen punkista myöhemmän ajan melodiseen rockiin.
  • Kaupallista menestystä ei odotettu, mutta tästähän tuli maan toiseksi myydyin albumi Jari Sillanpään jälkeen - yli 250 000 kappaletta!
  • Biisit eivät ole kronologisessa vaan mielivaltaisessa järjestyksessä, ja mukaan on survottu harvinaisuuksiakin kuten Lensin matalalla.

Coldplay: Viva La Vida or Death And All His Friends (2008)

  • Tällä neloslevyllään Coldplay oli jo valtavan iso bändi ja isoja ovat levyn teematkin, kuten elämä, kuolema, valta ja vallankumous.
  • Musiikillisesti haettiin uutta suuntaa ja kokeilevuutta, ja tuottajan hommissa oli "ihan tunnettu" tekijä Brian Eno.
  • Kokeilevaa tai ei, ostava yleisö tykkäsi ja osti toistakymmentä miljoonaa kipaletta tätä.

Arctic Monkeys: Whatever People Say I Am, That's What I'm Not (2006)

  • Hädin tuskin täysi-ikäisten brittimiesten bändillä oli tapana jaella demoja faneille keikoilla, ja nettiin päätyneet demot tekivät bändistä son ilmiön.
  • Kun tämä esikoislevy ilmestyi, netin ja keikkojen kautta saatu suosio oli jo niin vankka, että levyt revittiin käsistä jo ilmestyessään.
  • Nuoruuden arkea ja juhlaa kuvanneella punk- ja garage-vaikutteisella.hektisellä indierockillaan bändi myös viitoitti tietä seuraavan indie-sukupolven nousulle.

Ellinooralta meiltä löytyypi tämänkaltaista levyä hyllystä:

Seuraavassa Lempilevyni-jaksossa 3.10. vieraana Stepa:

​Lempilevyni-tunnussävelmä Electric Basement löytyy Pekka Laineen Sorrow and Pain -seiskatuumaisen vinyylisinkun b-puolelta ja sitä ei julkaista missään muualla. Seiskasta tehdään 300 kipaleen painos joten noukihan omasi talteen!