Dylan, Bob : Muistelmat, osa 1

Dylan, Bob: Muistelmat, osa 1

Muistelmat, osa 1

Dylan, Bob

Kustantaja
WSOY
Julkaisuvuosi
2016
EAN
978-951-0-30380-1
Kirja (sidottu) 37,95 € 24,00 €

Uusintapainos

Tuotetta hyllyssä seuraavissa kaupoissa, toimitus heti

  • Kamppi, HKI 1
  • Hakaniemi, HKI 2
  • Kuopion varasto 1 ?
  • Turku 1

Voit myös tilata tämän tuotteen noudettavaksi lähimmästä Levykauppa Äxästä. Tämä tapahtuu siirtämällä tuote ostoskoriin ja valitsemalla kassalla tilauksen nouto kaupalta.

Kuvaus

Bob Dylan näyttäytyy vuonna 2006 ilmestyneissä muistelmissaan tavallisena kuolevaisena uransa kriittisimmissä vaiheissa. Rehevä tarinaniskijä jättää selittämättä monia nimeensä liitettyjä myyttejä, mutta harvoinpa hän on ennenkään tehnyt juuri sen, mitä häneltä on eniten odotettu.

Kun Bob Dylan saapui peukalokyydillä New Yorkiin keskitalvella vuonna 1961, hän ei ollut vielä varma taiteilijanimestään saati raapustanut paperille ensimmäistäkään kuolemattomista lauluistaan. Greenwich Villagen hämyiset baarit tarjoilivat aluksi vain satunnaisia säestyskeikkoja, mutta nuorella Dylanilla oli jo kristallinkirkas visio tulevaisuudestaan: hän halusi tavata folklaulaja Woody Guthrien ja jatkaa lauluntekijöiden perinnettä. Kylmän sodan uhka leijui ilmassa. Leppoisten poplaulujen aika olisi pian auttamatta ohi. Dylan halusi laulaa sanomalehtien uutisotsikoista ja niihin liittyvistä ihmiskohtaloista.

1960-luvun loppupuolella Dylan – ”sukupolvensa tuntojen tulkki”, ”profeetta” ja ”Messias” – kamppaili median ja palvovan yleisön luomia rooleja vastaan. Kun muut suuntasivat Woodstockiin, Dylan halusi takaisin menetetyn yksityisyytensä. Pari vuosikymmentä myöhemmin kuolemattomia lauluja kirjoittanut legenda oli vieraantunut täysin paitsi konserttiyleisöstään myös kappaleidensa sisällöstä. Ihmiset halusivat yhä nähdä Bob Dylanin livenä. Mies itse oli hukassa ja menettänyt uskon tekemisiinsä.

Katkelma teoksesta:
”Yleisölle oli syötetty levytyksiäni tasaiseen tahtiin vuodesta toiseen, mutta live-esitykseni eivät tuntuneet koskaan tavoittavan laulujen sisäistä olemusta – eivät pystyneet lataamaan niihin oikeaa henkeä. Intiimiys oli kadonnut monien muiden asioiden ohessa. Kuulijoista se oli varmaan tuntunut siltä kuin he kulkisivat hylätyssä hedelmätarhassa tai kuolleessa heinikossa. Eikä yleisöni tai – nykyhetken näkökulmasta – tuleva yleisöni pystyisi kokemaan juuri kynnettyjä peltoja, joille olin aikonut siirtyä.

Takana oli monia syitä, joiden vuoksi viskiä oli valunut pulloista. Olin aina ollut tuottelias mutten koskaan tarkka, ja liian monet häiriötekijät olivat tehneet musiikillisesta tiestäni ryteikköisen köynnösviidakon. Olin noudattanut vakiintuneita tapoja eivätkä ne enää toimineet. Ikkunat oli laudoitettu umpeen vuosia sitten ja peittyneet lukinverkkoihin, eikä se ollut jäänyt minulta huomaamatta.”

Joulu tulla jolkottaa..

Nobelin kirjallisuuspalkinto 2016!
Bob Dylan kertoo muistelmissaan, kuinka hän nousi maailmanmaineeseen ja ajautui umpikujaan, josta selviytyäkseen hänen oli luotava jotakin ennenkuulumatonta.

Liisa - Tampere | 1 vuosi, 8 kuukautta sitten

Jaa rakkaimpiesi kanssa