Elokuvat > Lännen elokuvat > P > Pat Garrett & Billy The Kid

Pat Garrett & Billy The Kid

Pat Garrett & Billy The Kid

Pat Garrett & Billy The Kid

Julkaisuvuosi
1973
Tekstitys
suomi, ruotsi, englanti
Ääni
DD 1.0
Väri
Värillinen/Color
Kesto
110 min
Ikäraja
K18
Kieli
englanti
Studio
Warner Bros.
2DVD
13,90 € Osta

Kansitekstit ruotsiksi.

Toimitusaika 1-2 kuukautta.

Voit myös tilata tämän tuotteen noudettavaksi lähimmästä Levykauppa Äxästä. Tämä tapahtuu siirtämällä tuote ostoskoriin ja valitsemalla kassalla tilauksen nouto kaupalta.

Kuvaus

He ovat ystäviä ja verivihollisia. Toinen on Billy the Kid (Kris Kristofferson), mies joka kulkee omien lakiensa mukaan. Toinen on itse laki: sheriffi Pat Garrett (James Coburn), joka aikanaan oli Billyn kumppani. Bob Dylanin (joka myös näyttelee Billyn apuria, Aliasta) riipaisevan, taustalla soivan musiikin ja parhaiden lännenelokuvatähtien ryydittämänä Sam Peckinpah ohjaa yhden villin lännen suurimmista legendoista, joka on nyt restauroitu alkuperäiseen malliinsa – sellaiseksi kuin oli tarkoitettu. Ensimmäistä kertaa leikkaushuoneesta lähdettyään elokuvassa on nyt sitä Peckinpahin toivomaa toiminnan ja hahmojen kehityksen tasapainoa – sekoitus raivoa ja elegiaa, joka perustuu ohjaajan muistiinpanoihin ja kollegoiden näkemyksiin. Ero on merkittävä, yhtä suuri kuin koskemattomalla maalitaululla ja napakympillä.

Jaa rakkaimpiesi kanssa

Saatavat versiot

  • 2DVD

    n. 1-2 kuukautta.

    Kansitekstit ruotsiksi.

    He ovat ystäviä ja verivihollisia. Toinen on Billy the Kid (Kris Kristofferson), mies joka kulkee omien lakiensa mukaan. Toinen on itse laki: sheriffi Pat Garrett (James Coburn), joka aikanaan oli Billyn kumppani. Bob Dylanin (joka myös näyttelee Billyn apuria, Aliasta) riipaisevan, taustalla soivan musiikin ja parhaiden lännenelokuvatähtien ryydittämänä Sam Peckinpah ohjaa yhden villin lännen suurimmista legendoista, joka on nyt restauroitu alkuperäiseen malliinsa – sellaiseksi kuin oli tarkoitettu. Ensimmäistä kertaa leikkaushuoneesta lähdettyään elokuvassa on nyt sitä Peckinpahin toivomaa toiminnan ja hahmojen kehityksen tasapainoa – sekoitus raivoa ja elegiaa, joka perustuu ohjaajan muistiinpanoihin ja kollegoiden näkemyksiin. Ero on merkittävä, yhtä suuri kuin koskemattomalla maalitaululla ja napakympillä.